Piirteitä Hallan- Ukon Juho Alfred Heikkisen elämästä

PIIRTEITÄ JUHO ALFRED HEIKKISEN (HALLAN UKKO) ELÄMÄSTÄ (20.7.1863 - 5.7.1938) ja vähän Saarijärven Jääkäripirtistä sekä Hallan Säätiöstä.

Ukon vanhemmat: Isovanhemmat Suomussalmen Vuokista, vanhaa ja laajaa Heikkisten sukua.

Sieltä he muuttivat ensin Kuhmoon ja sitten ostamalleen Lukkariniemen tilalle n. 3 km Kajaanista

länteen jokivarressa. Täällä syntyi Ukon isä, Juho Heikkinen.

Isovanhempien seuraava koti oli Jormuan Toppilan tila, josta Juho nuorena meni Kajaaniin apL

Malmbergille juoksupojaksi ja sieltä Elias Lönnrotin palveluspojaksi n. 5 vuodeksi. Lönnrot opetti

ja kasvatti älykästä poikaa ja toimitti sitten hänet Ouluun sepänoppiin seppä Tiger'in verstaalle.

Aikanaan yleni Juho "värkmestariksi" Tigerin verstaalla.

1862 naimisiin Anna Aemeleuksen (Paltamon khra, rov. Aemeleuksen sukulais- ja kasvattitytär)

kanssa. Hallan Ukko, Juho Alfred, syntyi seuraavana vuonna Oulussa.

V. 1864 isä laittoi oman pajan Salmijärvelle ja osti läheisen Tuomaalan tilan Kuluntalahdella 1868.

Samaan aikaan hän otti vastaan Ämmän rautaruukin apul. mestarin toimen Suomussalmella, joten

työpaikkojen välillä oli matkaa. 1873 perhe muutti Jormuan Toppilaan, Ukon isoisän tilalle. Isä-

Juho toimi sepäntöiden ja maanviljelyksen ohella C.P. Bergin viljanostajana.

Ukon nuoruus: Kajaanin Ala-alkeiskoulu 1873 - 75, jonka selvitti koulun toiseksi parhaana. Luvun­laskussa ylivoimainen, arvosana 11, jotta se olisi muiden kanssa verrannollinen. Oulun Suomalaiseen Lyseoon 1875. Uusina mieliaiheina latina (jota auttavasti puhui vielä Hallassa), historia etenkin Suomen kansan vaiheet, kemia (isä osti hänelle pienen kemianlaboratorion välineet) ja kasvioppi (lehL A. J. Mela, jonka kanssa kierteli myöhemminkin Kainuussa kasvien keruumat­koilla), osasi Linneen järjestelmän ulkoa.

Lomilla tutki isänsä kanssa maaperää, isoisä opetti erä- ja kalamieheksi. Ollessaan VI luokalla opis­keli koulun ohella kirjanpitoa ja keväällä suoritettuaan kauppakirjurin tutkinnon erosi kesken kevät­lukukautta 1881 (luokkansa kärkipään oppilaana) lyseosta antaakseen sisaruksilleen myös mahdolli­suuden koulunkäyntiin. Kauppaharjoittelijana C.P. Bergin Kajaanin liikkeessä lähes vuoden.

Hyrynsalmen kaupanhoitaja: Bergin kauppaliikkeen kaupan- ja tilanhoitajaksi Hyrynsalmelle 1862,

sisar Ida vastaavasti Ristijärven kaupanhoitajaksi. Työn ohella kauppamatkoillaan yritti antaa myös

maanviljelysneuvontaa. Omaksui tunnuslauseekseen "Tuli mikä tuli, leipä ensin!"

Tuvista yhteistyötä Oulun Konepajan omistajan, ins. K. Löfhjelmin kanssa tervanpolton kehittä-

misessä, laboratoriokokeita ja pikku keksintöjä. Lopputuloksena ins. Löfhjelmin patentoima terva-

kattila, johon Ukolla elinikäinen käyttö- ja rakentamisoikeus.

Janne sai 1883 tehtäväkseen laittaa kuntoon kunnan sekaiset tilit sekä tarkastaa ne. Valittiin sitten

kunnankirjuriksi o.t.o sekä ulosottomieheksi.

Lici Sund (merikapt. ja laivanrakentaja Sundin tytär Oulusta) opettajaksi Hyrynsalmelle 1884.

LicisynL Oulussa 31.10.1865. Avioliittoon J.A. ja Lici vihittiin 11.8.1885.

Lapset: 1888 Anna, 1889 Helmi, 1890 Saimi, 1892 Ina, 1894 Toini, 1896 Väinö (jääk.luutn. mukana myös Itä-Karjalan ja Viron vapaussodassa, kuoli 1941), 1898 Hanna, 1901 Elsa ja 1906 kaksoset Oskar ja Aarne (ainoana elossa 1985), kuoli keväällä 1996.

Maanviljelijä, tehtailija, kauppamies, kunnallismies: 1890 Oma kauppa (sekatavarakaupan ohella tervan, riistan ja turkisten välitystä aina Vienan Karjalasta Pohjanmaalle saakka). Tervanpoltatusta, kalastuskokeiluja (pitkäsiima Hyryltä aina Junkkokosken alle, siiman pituus n. 15 km ja koukkuja tuhansia, mutta kun saalis oli vain pari saavillista, jäi näin pitkän siiman lasku yhteen kertaan).

J. A. osti Pihkalan tilan ja vielä 1892 Aatu Mularilta Hallanvaaran. Kapt Sund rakensi Pihkalan talon ja rantaan purjeveneen. Kauppa siirtyi Pihkalaan. Jo rakennusvaiheessa talo syttyi I kerran tuleen, mutta sammutettiin. Isoon soutuveneeseen Ukko rakensi höyrykoneen ja katoksen ("Pikku-Hyry").

Rantaan kohosi I tervatehdas, jossa kaksi 12 m³:n kattilaa. Kattilaa ympäröi tiivis tiili- ja kivi-muuraus, kansi ja putkien läpiviennit tiivistettiin ja peitettiin savella.
Aluksi poltettiin 30 - 40 tuntia lämmön noustessa 180°:een. Sitten lämpö nostettiin 240°:een, jolloin

terva alkoi juosta alaputkesta. Puuhappo, tärpätti, oli alkanut virrata jo 180°:ssa yläputkesta jako-astioihin. Jakoastioissa puhdas tärpätti, metyylialkoholi ja pikiöljy erottuivat toisistaan.

Lopuksi lämpö kattilassa nostettiin 450°:een ja pienestä painehöyrykattilasta suihkutettiin lopuksi

painehöyrysuihku huuhtelemaan viimeisetkin pisarat talteen, samalla hiilet lakkasivat kytemästä.
Näin tervaa poltettaessa oli puhdas tuotto polttokerralta yhdellä kattilalla 90,50 mk vielä ilman pi-
kiöljyn ja metanoolin hintaa, kun taas hautapoltossa tuotto oli samojen hintojen mukaan 28,00 mk.
Kun vielä kattiloissa voitiin polttaa pilkotut kannotkin ja tervahaudassa vain suoraa puuta, tervahauta

ehti rakentamisineen ja purkamisineen polttaa vuodessa vain kolmasti, sai suurellakin haudalla

vuosituotoksi kokeintaan l 500 mk, kun tervakattilan vuosituotoksi nousi 4 575 mk.

Koska suurimman osan tuotosta sai tärpätin myynnillä, voidaan oikeastaan puhua tärpättitehtaasta. Ukolla oli elinaikanaan neljä toimivaa tervatehdasta, kaksi 2-kattilaista Pihkalassa, yksi Paha-lammella ja viimeisin Löytöjoki-varressa. Lisäksi oli vielä yksi Jaalangassa, jonka hän joutui käyt­tämättömänä myymään veloistaan Jyväskylään. Tuli tuhosi kolme tehdasta. Lisäksi Ukko rakensi toisille yrittäjille useita tervakattiloita ympäri Pohjois-Suomea ja kehittämis­yhteistyö K. Löfhjelmin kanssa jatkui.

Pihkalan I tervatehdas paloi 1893 työmiehen yritettyä sulattaa jäätynyttä tärpättiputkea päreellä, vakuutuksia ei ollut 1894 isäntäväen ollessa poissa haki piika tehtaalta sammuneiksi luulemiaan sysiä, jätti ne Pihkalan talon yläkerran lattialle uunin eteen lämmitystä varten ja meni katsomaan keiton valmistumista. Talo roihahti tuleen, tehtaan väki riensi apuun, jolla aikaa tuli pääsi myös tehtaalla irti. Talo, tehdas, veneet, puuvarastot ja valmiit tuotteet paloivat hetkessä. Kun palomääräysten mukaan palotikkailla säilytettävä palohaka oli ajautunut tervasvaraston viereen, kieltäytyi vakuutusyhtiö maksamasta edes vakuutetun Pihkalan arvoa. Myös Ukon korvaamattoman arvokkaat muistiinpanot ja piirustukset keksinnöistä, kallis laboratoriovälineistö sekä velkakirjat

Tuhoutuivat, vain päällä olleet vaatteet ja yksi hopeamalja jäivät

- Jaalangan tehdas oli myytävä ja kun vielä rahoitusvaikeudet ja ennakkoluulot tulivat vastaan Ukon yrittäessä myydä Löfhjelmin tervakattiloita pohjanmaalle, tuli Ukosta poronhoidon ja maanvilje­lyksen kehittäjä.

Halla: Tyhjätaskuna Ukko muutti Hallaan. Tervanpoltosta hän ei täysin luopunut. Mm. prof. Gust Kompan kanssa hän neuvotteli tärpätin tislausmenetelmistä, ja näitä hän sovelsi mm. Löytöjoen tär­pättitehtaalla. Suunnittelipa hän myös Löytöjoen tehtaan sivutuotteen, valokaasun, johtamista pari kilometriä Hallaan, mutta varojen puute esti hankkeen toteutumisen.

Ukko siirtyi poronhoitoon. Ensimmäiset poronsa hän osti Vienan Karjalasta, sitten Kuusamosta ja Vienan Tiirosta. Vähitellen tuttavatkin innostuivat ja ukko perusti Suomen eteläisimmän poropalis-kunnan, jolla oli enimmillään n. 5000 poroa. Ukko järjesti Uhan markkinoinnin paitsi Ouluun ja Helsinkiin myös aina Osloon saakka.

Hallassa olivat I poropäivät 1912 satoine vieraineen, mukana myös elokuvaajat Juhlapuhujana I. Kianto (kirjoitteli tapansa mukaan seiniin mietelmiään ja Ukon siitä nuhdellessa toi seuraavalla kerralla ison vieraskirjan luvaten täst' edes kirjoitella vain siihen).

Vapaussodan aikana ja sen jälkeen putosi ruokapulan johdosta paliskunnan poroluku 1500:an, jossa se pysyi talvisotaan saakka. Myös Hallan poroluku laski lähes olemattomiin pakolaisia, jääkäreitä ja nälkäisiä kulkijoita ruokittaessa. Lopuksi Ukon sairastuessa menivät viimeisetkin veloista.

Ukon muuttaessa Hallaan oli siellä vain perunapalsta. Monesti sai Lici kontti selässä hakea syötävää 14 km:n päästä kirkolta Ukon ollessa liikematkoilla. Ukon hyväsydämisyys oli myös siunaus. Kukaan nälkäinen tai työtön ei tullut Hallaan saamatta ruokaa ja kattoa päänsä päälle. Monet jäivät ja korvasivat hoidon työllään, raivasivat peltoa, hoitivat porokarjaa ja kantoivat puita ja vettä Lici-emännälle apuna. Talon kymmenen oman lapsen lisäksi oh' talolla useita muita kymmeniä suita ruokittavana jatkuvasti ja lisäksi runsas ystävien ja tuttavien vierasjoukot aina eteläisintä ja läntisintä Suomea myöten. Palkka maksettiin, jos talossa oh' rahaa.

1896 oli kriisi, jolloin Lici-emäntä asui jonkin aikaa Takalan torpassa lepäämässä hermostuneen ja itsevaltaisen isännän komennosta. Tämä avasi Ukon silmät ja loppuelämä oli perhesopua, vaikka Ukko olikin edelleen isäntä talossaan.

Pellot laajenivat, multakerros paksuni ja Ukko valitsi kokeilemalla parhaat vilja- ja kasvilajikkeet Lisätuloja poronhoidon, tervanpolton ja poronlihakaupan ohella tuotti Raahe-yhtiölle suoritetut tu-kinhakkuu- ja uittourakoinniL

Lici-emäntä hoiti o.to. Ukon kunnankirjuritöitä. Kasvitarhanviljelykokeilut ja sen levittäminen Kai­nuuseen, samoin karjanjalostus oman ja ympäristön tarpeiksi, siankasvatuksen tuominen Kainuuseen ym. antoivat työtä. Ukon sikalasta lähtivät ensimmäiset porsaat Kainuun pientiloille, samoin kantakirjalehmäL

Asuinrakennuksen 10 x 10 m pirtti, ikihonkainen, säilytettiin ja muun poispuretun tilalle taloa jat­kettiin leveä välikkö, keittiö, ruokailuhuone, makuukamari ja isännän työhuone sekä ullakolle pieni kamari, joka jääkäriliikkeen ja sotavankipakolaisten kuljetusvuosina sai monet kerrat olla näiden majapaikkana. Portaat ullakolta johtivat välikköön, josta oli hyvä livahtaa vattupensaiden suojassa riihen taakse ja polulle kohti Jääkärisaaren piilopirttiä.

Hallassa peltoja n. 10 haja samoin Pöytävaarassa. Kalaa tuli Hyryjärvestä ja etenkin Saarijärvestä, riistaa ja turkiksia metsästä. (Ukko kysyi: "Ammunko oravaa silmään vai jalkaan?" Silmään -vastauksen saatuaan hän ampui metsästäjätoverin yllätykseksi todella silmään, niin tarkka oh" käsi). Vuosisadan taitteessa talousasema oli kohtalaisen hyvä. Rahaa tuli, mutta talo kulutti. Vieraskirjan Alkusanat "Suo Luoja vierasta sekä vieraanvaraa" toteutui, mutta maksua ei vierailta otettu.

Hyväsydäminen Ukko avusti ympäristön puutteenalaisia, ei pannut velkoja ulosottoon, vieläpä itse välillä ulosottomiehenä ollessaan jätti ulosmittaamatta köyhien velkoja ja joutui sitten omista va­roistaan maksamaan kunnalle laiminlyönnit

Näin ollen jo jääkäriliikkeen aikaan oh' jouduttu velkapuolelle 1917 elintarvikepulan aikaan, sitä lisäsi Vienan ja Aunuksen vapaustaisteluyrityksen tukeminen. "Kuule veli, olemme perineet äidiltä liian hyväntahtoisen sydämen!"

Valtiollinen toiminta: Valtiopäivämiehen valitsijamiehenä 1896, perustamassa maalaisliittoa 1906,

jonka edustajana 1906 valtiopäiville vaalilauseenaan: "Tuli mikä tuli, leipä ensin". Ilmoitti, että vaikka

on M-liiton edustaja, hän ei äänestä minkään puolueen mukana puolueohjelman perusteella, vaan sen

mukaan, minkä hän maan ja kansan kannalta katsoo tarpeelliseksi.

Vaalimainonta, puhujamatkat ja vieläpä köyhempien ehdokkaiden tukeminen veivät rahaa.

1908 valittiin Ukko uudelleen. Aloitteita: metsästyslain uusiminen vapaammaksi, samoin kalastus-

lain, rautatien rakentaminen Kajaani - Kuusamo välille (sähköistetty rata Emäjoen koskivoimaUa!).

Nurmes - Oulu rautatie, Hyrynsalmi - Kuhmo maantie ym.1908 maatalousvaliokunnan jäsen.

Jälleen 1908 valtiopäiville, esityksiä kruunun metsien ottamisesta asutukseen, poronhoidon edistä­misestä ym. 1910 jäseneksi laki-ja talousvaliokuntaan, varalle maatalousvaliokuntaan. Seuraavissa vaaleissa piirisihteerin huolimattomuuden vuoksi Ukon Usta jäi villiksi ja hän putosi pois. 1912 Ukko ei suostunut ehdokkaaksi. Lokakuun 1917 vaaleihin Ukko katsoi olevansa velvollinen olemaan mukana ja valittiin. Ukko liittyi eduskunnan Itsenäisyysklubiin. 1919 jäseneksi ulkoasiain- sekä laki- ja talousvaliokuntiin.

Viimeiset valtiopäivät 1920, joiden aikana hän ei enää ollut paljon esillä (ei aloitteita, l puhe ja 4 lyhyttä kannanottoa).

Halla jääkäri- ja pakolaisetappina: Hallan Ukko oli jo koulupoikana omaksumiensa perinteiden mukaan Voimaliitossa. Joulukuussa 1914 hän tapasi Helsingissä ystävänsä toht. Sivenin ja maist Herman Stenbergin. Hän otti tehtäväkseen tiedustella ja rakentaa varaetappireitit Nurmeksesta Kainuun kautta Ruotsiin sekä muokata maaperää itsenäisyysaatteelle ja jääkäriliikkeelle.Solmu-kohdaksi tuli Halla, jonne etelästä tultiin reittejä Nurmes - Kuhmo - Halla, Nurmes - Kuhmo - Suo­mussalmi - Halla, Nurmes - Kajaani - (tai Sotkamo) Ristijärvi - Halla.

Eteenpäin reitit kulkivat Hallasta Puolanka - Pudasjärvi - Ranua - Jaatila - (tai Rovaniemi) Yli­tornio ja Halla - linatti - Ranua - (tai Sarajärvi) Ylitornio, edelleen Halla - Taivalkoski - Ranua -(tai Posio) Rovaniemi ja Halla - Suomussalmi - Taivalkoski.

Pohjoisessa eteläisimmät reitit kiersivät Taivalkoskelta Posio - Vikajärvi - Sodankylä - Kolari ja Kuusamo - Käsmä - Kursu - Sodankylä - Muonionalusta.

Hallan kautta kulki vuosina 1914-19 jääkärien lisäksi toista tuhatta sotavanki- ym. pakolaisia, jotka kaikki ruokittiin talossa, haavat ja hiertymät hoidettiin niin että apteekkari jo ihmetteli side- ja lääketarpeiden kulutusta.

Joskus tulija ei vieraiden vuoksi voinut tulla pirttiin, vaan jätti likaiset ja rikki kuluneet vaatteensa

saunan nurkalle, mistä sitten löysi ne pestyinä ja korjattuina piileskeltyään metsän tai Jääkäripirtin kätköissä.

Reittien varrella oh' 13 jääkärin komennuskunta sijoitettuna etappioppaiksi paikallisten asukkaiden

lisäksi. Liikennettä oli Saksaan ja takaisin, värvärit ja pommarijääkärit joutuivat läntisen etappitien

Simon kahakan jälkeen katkettua kulkemaan Hallan kautta.

Ukko oli 1915 rakentanut Saarijärven Jääkärisaareen valtion maalle uuden 4 x 8 m kalakämpän jää­kärien piilopirtiksi. 1916 kesällä hän vielä kunnosti sen talviasuttavaksi, mutta saunassa jääkärit kävivät joko Hallassa tai muutaman km:n päässä Riihilehdon ja Kortejärven savusaunoissa. Saareen sauna rakennettiin vasta 1926.

Suomussalmen nimismiehen A. Sandbergin Ukko veti mukaan aktivistihankkeeseen, mutta H-salmen nimismies Nyman oli santarmien kätyrin, poliisi Itkosen vuoksi asiasta "ulkona", kuitenkin niin, että jahtasi jääkäreitä vain pakosta ja ainakin toinen silmä ummessa.

Niinpä jouluaattona 1916 olivat Juho Niukkanen, Jacobsson, Siven ja Stenberg talossa, ensin maini­tut isännän kamarissa ja 2 vm:a yliskamarissa, kun nimismies ja santarmi tulivat ilmiannon vuoksi taloon. Hämärän vuoksi olivat öljylamput sytytetty. Niukkanen ja Jacobsson olivat piiloutuneet ma-kuukammariin. Kun nimismies istahti Ukon kanssa keittiöön, moitti emäntä palvelusväkeä, että nämä olivat muka panneet tulen, vaikka lampun lasi oh' vielä likainen, puhalsi sen sammuksiin ja rupesi puhdistamaan lasia. Vain ruokailuhuoneesta tuli vähän valoa keittiöön ja kun istujat nousivat kävelemään sekä poromiehet myös ryhtyivät liikehtimään edestakaisin, livahtivat sekä ylä- että ala­kerran etsityt ulos, jonne talon Väinö-poika oli jo varannut sukset Saaressa oli jo 10 jääkäriä, ja niin joulupäivänä Ukko ja Akka toivat jouluaterian saareen.

                          

Nimismiehen vierailuiden lisäksi oli Halla uhattuna useamman kerran poliisi Itkosen ilmiantojen vuoksi santarmien taholta, olipa kerran Hallan väki kulku-uran varrella aseineen vaanimassa venä­läisen Kajaanin varuskunnan joukko-osastoa, joka oli lähetetty Hallaan. Osasto kääntyi kuitenkin Mieslahdessa takaisin väärillä tiedoilla harhautettuna. Aseitahan Ukko oli hankkinut lta'-Karj alasta ostamalla pienissä erissä vapaustaistelua varten.

-  Suomussalmen itsenäisyyskokous 7.4.1917, jossa I kirjallinen esitys Suomen itsenäistämisestä.

-  Sivu Jääkäripirtin vieraskirjasta:

Saarijärven jääkäripirtti. historiallisin Suomen sadoista historiallisista piilopirteistä. Sydämellinen ja kunnioittava kiitos niille, jotka ovat seiniesi sisällä itsenäisyytemme esitaistelijoita vaalineet Juho Niukkanen 20/12 1916,        K.M. Wallenius 2/1 1917      Lennart Oesch 2/1 1917

Näiden lisäksi Jääkäripirtin suojissa jääkäreiksi menijöinä, pommari- tai etappijääkäreinä kymmenien muiden pakolaisten lisäksi olivat 1916 -18 mm. Siven, Arajuuri (kenr.), J. Väisänen (Pikku-Jussi), - Stählberg, Olkkonen, Ahlroth, Relander, Paavilainen, Trygg, Villamo, Suvirinne, S-V Pekkola, ^- Weckström, Ilmoniemi, Sihvonen, Salminen, Jacobsson, Sutinen, Koivisto, Kastama, Viitasalo, Malaska, Kuusisto, E. Väyrynen, Karanko, Savolainen ja Vilkman.

Vuodet vapaussodan jälkeen: Vuosisadan vaihteen tulipalot, työ ja aika itsenäisyyden ja jääkäriliik­keen hyväksi sekä ennen kaikkea rauhallinen ja materiaalinen apu itsenäisyysliikkeelle ja Karjalan vapautukselle veivät Ukon konkurssin partaalle.

Ukko joutui Vapaussodan aikana piileskelemään Helsingissä ja Raumalla ja talouden hoito kärsi. 1923 tuli vielä I halvauskohiaus.

Lici-emäntä sairastui vakavasti (syöpä) 1926, mutta rahaa ei ollut Eliel Väyrysen yksityisiltä ke­räämillä varoilla Lici säädin Helsinkiin hoitoon, mutta 1928 kantoivat jääkärit lottien kunniarivis-tön halki Jääkärien Äidin junaan suuren saattoväen mukana Hyrynsalmelle hautaan.

Ukko jäi itse yrittämään, ja sen hän vielä teki, mutta heikentynyt terveys vaikutti, vaikka hän vielä yritti mm. poronhoitotulkimuskomitean jäsenenä ja hoiti myös Löytöjoen terva- ja tärpättitehdas­taan, kiirehti kansanedustaja-aloitteidensa päätökseen viemistä jne.

Hallan tila joutui kuitenkin uudelleen taloudellisiin vaikeuksiin.

Hallan Ukko ei enää pystynyt hoitamaan kaikkia rästejä ja veroviranomaiset ryhtyivät perimään niitä

vuokraisännäitä, Uleä Abilta. Yhtiö, joka jo aikaisemmin oli tehnyt tilipoistoja saatavistaan, ei ollut

halukas enää tätä" maksamaan eikä myöskään häätää Ukkoa tilalta, se orisi herättänyt liian pahaa

verta.

Jääkäriliitto tuli apuun, perustettiin Hallan Säätiö 1929. Jääkäriliitto antoi 50 000 mk, Kajaani Oy

10 000 mk, KOP 5 000 mk, SOK 5 000 mk, Hankkija 5 000 mk, Valio 5 000 mk ja yksityiset

550 mk. Uleå Ab myi pääosan metsistä Kajaani Oy:lle ja tilan viljellyt pellot sekä ympäröivät metsät

Hallan Säätiölle ja Hallan Ukosta tuli tilan vuokraaja velattomana (tilanhoitaja).

Säätiö vuokrasi myös Metsähallitukselta Jääkärisaaren ja Saarijärven kalastusoikeuden. Pirtti jäi Ukon omistukseen, mutta Säätiö osti 1930 pirtin Ukon taloudellista ahdinkoa auttaakseen 10 000 mk:lla, pieneksi korvaukseksi Hallan Ukon Jääkäriliikkeen hyväksi tekemistä taloudellisista uhrauksista. Myöhemmin Ukon perikunta sai lunastaa pienellä korvauksella tilan itselleen, siis sen osan, mikä enää oli Säätiön hallussa.

Yrittäjä loppuun saakka: Sahatavaralla oli kysyntää Ukon viimeisinä elinvuosina. Saadakseen lapsil­leen perittävää ja ostaakseen tilan takaisin nimiinsä hän vielä aloitti sahaustoiminnan Kiehimässä. (Paltamo nyk.) takaajinaan vävynsä ja muutamat aktivistitoverinsa. Itse ei hän enää jaksanut sahaa hoitaa, vaan hän palkkasi sahanhoitajan. Menestys oh' aluksi hyvä, mutta sahanhoitaja oli kavaltaja, joka möi kaikki pitkäaikaisen sahauksen varastot ja jätti kaikki laskut ja tukkien ostohinnat maksa­matta.

Nyt jälleen Ukolta meni kaikki, vielä tarkemmin kuin kertaakaan aiemmin. Jäljelle jäivät vain kymmenien tuhansien velat Ennen kaikkea jäi Ukon mielestä häpeä, kun ystävät ja sukulaiset jou­tuivat takaajina vaikeuksiin, siitä ei Ukko enää toipunut Sairaus ja halvauskohtaukset joista pahin tammikuussa 1937, sammuttivat 3.6.1938 halvauskohtauksen jälkeen elämänliekin suuren patriootin sydämessä 5.7.1938 klo 2.20.

Suuri Kainuun poika, eräs maamme historian suurimmista, vaikka ei näkyvimmillä paikoilla ollut oli poissa. Kunnia hänelle, jonka elämästä vain katkelmia ja jonka erilaisista tekemisistä vain osia olen saanut mahtumaan tähän lyhennelmään.

Kunnianosoituksia: 1917 jouluna sai Ukko Saksan sotaministeriöltä rautaiset kellonperät joissa riippuvassa pienessä laatassa on toisella puolen: "Gold zur Wehr - Eisen zur Ehr" ja toisella               "In eiserner Zeit 1916". Samanlaiset oli lähetetty myös Lici-emännälle rautaristin muotoisine kel-lonperäkoristeineen. 6/12 1918 keisari Wilhelm myönsi Ukolle Saksan sota-ansiomitalin kannetta­vaksi Rautaristin nauhassa.

Saksan sotaministeriö lähetti myös 1917 Ukolle hopeapokaalin, joka saapui perille vasta vapaus­sodan jälkeen. 20.1.1919 sai hän vastaanottaa Saksan Punaisen Ristin ansiomitalin, joka samalla oli myönnetty myös Lici-emännälle sekä eräille muille aktivisteille avustaan sotavankipakolaisille. Joulua ja Uutta Vuotta Jääkäripirtissä viettäneet jääkärit toivat 31.12.1926 kymmenvuotisjuhlan merkeissä Hallan Ukolle SVR I lkm ritarimerkin. Sen ojensi YE:n päällikkö K. M. Wallenius Viron hallitus lähetti 1923 Viron vapaussodan muistomitalin ja valtioneuvosto pres. Kallion vahvis­tamana myönsi pienenä tunnustuksena Ukolle 1924 13 050 mk:n vuotuisen ylimääräisen eläkkeen.

Sekä Suomen että Saksan lehdistö kirjoittivat laajasti Ukon elämäntyöstä hänen 60-vuotispäivänään. Lukuisat vieraat, jääkärit poliitikot, ystävät ja korkeat "fiskaalit" kävivät Ukkoa tervehtimässä aina Ukon viimeisiin elinpäiviin saakka osoittamassa kunnioitustaan.

Hallan  Säätiö: Perustettu 9.1.1929. Hallitukseen 5 jäsentä, kolme jääkäriä (mm. kantavana voimana

ev. Aarne Blick) ja kaksi Kajaani Oy:n edustajaa. Myöhemmin sääntöjen mukaan vain jääkäreitä, vaikka jääk.ev., vuorineuvos Olli Paloheimo edusti myös Kajaani Oy:tä. Muita ansioituneita Säätiön hallituksen jäseniä: jääk.kenr.maj. V. Vainio, jääk.evl. Fr. Ilomäki, jääk.ev. Matti Laurila, jääk.maj. Jussi Nurmi ja jääk.kapt U. Pikkarainen sekä Säätiön viimeinen, pitkäaikainen sihteeri, jääkärin tytär Ritva Blick.

Kun Hallan talo asumattomana (Aarne Heikkinen oli sodan jälkeen rakentanut pienemmän asuinra­kennuksen) oli rappeutumassa hoitamattomana Kainuun korpeen osti Säätiö talon 1959 ja purki sen siirrettäväksi ja entisöitävväksi Helsingin Seurasaareen. Kainuun Putin nimisenä muistona jälkipol­ville eräästä jääkäriliikkeen suurimmista miehistä.

1959 pystytettiin myös putin alkuperäiselle paikalle tuotu 4-metrinen kalliopaasi, johon on kiinnitetty pronssilaatta Ukon korkokuvineen ja muistokirjoituksineen. Paaden ympärille jäävä noin 50 m²:n maa-ala on Säätiön omistuksessa.

Jääkäripirtti oli sotavuosien aikana pahoin rappeutumassa. 1960 annettiin pirtin käyttöoikeus ja isännyys Hyrynsalmen Res.ups.kerholle, joka säätiön varoin ja suurella määrällä talkootyötä kunnosti pirtin nykyiseen asuunsa mm. pohjoispään ovettoman ja ikkunattoman osan (4 x 4m) takkahuoneeksi. Tiilet, laastit ja muut rakennustapeet talkoolaiset kantoivat osittain pitkospuilla katettua polkua ja soutivat veneellä saareen.

Seuraavat peruskorjaukset tehtiin edelleen talkootyönä (pääasiallisesti) 1975 - 76 ja KaiPnn avulla sekä Kajaani Oy:n lahjoittamilla raaka-aineilla. Kajaani Oy lahjoitti myös 1976 uuden veneen järvelle ja 1979 - 81 rakennuksen "kengitykseen" tarvittavat hirret sekä takkahuoneen lattian uusimis-tarvikkeet. 1985 uusittiin savusaunan katto.

Säätiön, Kajaani Oy:n, KaiPr:n, Hyrynsalmen res.ups.kerhon (Pihkalan) nyk. isäntä ja pirtin isäntä Sakari Pirinen sekä mets.hoit. Veikko Mikkola ennenkaikkea) ansiosta pirtti on nyt hyvässä kunnos­sa. Liikkeelle panevana voimana on ollut Ritva Blick ja Hallan Säätiön lakkauttamisen jälkeen (1984) sen siirryttyä Jääkäriliitolle. Jääkäripirtin hoitokunnan puhjohtajana vuodesta 1975 toiminut evL _s Lauri Sirkiä.

Jälkisanat: Ryhdyin tekemään oman muistini varmentamiseksi muistiinpanoja Hallan Ukosta, Hallasta ja Jääkäripirtistä. Työ oli mahdoton. Lyhennelmään voi saada vain osan kaikesta siitä, mitä Ukko teki. Kuvaukset aseehankintamatkoista, tervanpolton- ja maanviljelyksen opetusmatkat, kasvienke-ruumatkat, kotieläinten jalostuksen tuominen Kainuuseen, keksinnöt, työ kunnallisissa tehtävissä, poronhoidon tuominen Kainuuseen, työ heimosodissa ja suojeluskuntien esitelmöitsijänä ym. ym. ei mahdu vielä yli 300-sivuiseen Arvo Kokon kirjaankaan Hallan Ukko, joka on ollut pääasiallinen lähteeni. Lisää olen koettanut omaksi ilokseni penkoa kaikista käsiini saamista kirjoista.

Lähde:

Oulussa 24/10 1985

Mauri Kaajakari